Ennen kuin tipuja halajaa, kannattaa pohtia hetki resursseja:
* Onko kanala soveltuva siihen, että kanat hautovat tipuja itse?
* Minkälaiseen ja minkä hintaiseen hautomakoneeseen on valmis satsaamaan? Halvoilla kiinankoneilla ei välttämättä tulokset ole sitä mitä odottaa ja yleensä ne vaativat lisämittareiden lisäksi runsasta seurantaa.
* Konehaudottujen tipujen vaatimat tarvikkeet ja hoito.
* Keskimäärin puolet kuoriutuvista tipuista on kukkoja, mutta pienissä tipueissa voi käydä niinkin, että kaikki ovat kukkoja. Tai kanoja, mutta tätä tapahtuu yleensä vain silloin, kun tarvitsisi kukkoja...
* Mitä ylimääräisten kukkojen kanssa tehdään? Syksyisin niitä on paljon tarjolla, läheskään kaikille ei löydy koteja.
Kana munii mieleisensä määrän munia, yleensä noin kymmenkunta, ja asettuu sitten lätyksi pesään hautomaan. Se aloittaa siis hautomisen niin, että kaikki tiput kuoriutuvat suunnilleen vuorokauden sisään. Tai näin se tekisi optimaalisissa olosuhteissa, mutta kotikanalassa täytyy omistajan valvoa, että tämä onnistuu. Emo lähtee tipuineen liikkeelle ruuan hankintaan vuorokauden parin päästä ensimmäisten tipujen kuoriutumisesta ja mikäli munia on laitettu pesään useamman päivän erolla tai muut kanat ovat päässeet munimaan pesään haudonnan aikana, jäävät nämä myöhemmät munat kylmiksi ja tiput niiden sisällä kuolevat. Tai kana voi jähittää pesässä odottaen loppujen munien kuoriutumista ja jo kuoriutuneet tiput lähtevät hortoilemaan pesästä yksinään mahdollisesti kylmettyen tai joutuen muiden kanojen nokkimiksi. Jotta voi varmistua, ettei pesässä ole kuoriutumassa eriaikaisia munia, laitetaan kaikki munat kanan alle samalla kertaa. Jos tähän pesään pääsee parven muut kanat vielä munimaan, merkitään kanan alle laitetut munat ja välillä tarkistetaan pesä sekä poistetaan mahdolliset uudet munat.
* Sopiva tila eli mahdollisuus eristämiseen, mikäli parven muut kanat eivät anna hautojan olla rauhassa tai käyvät munimassa pesään lisää munia. Pesän sijoittaminen niin, että tipujen on turvallista lähteä liikkeelle ilman putoamisen tai muun loukkaantumisen vaaraa. Pesää ei useimmiten voi siirtää kesken haudonnan, koska kana "leimautuu pesään" eli siihen tiettyyn paikkaan, minkä se on itse valinnut, joten on parempi, että paikka on alunperin sopiva.
* Mahdollisuus emon ja tipujen eristämiseen muista myös tipujen kuoriutuessa, koska aina ja kaikissa parvissa eivät parven muut kanat anna tipujen kuoriutua ja lähteä liikkeelle rauhassa. Joskus myös emokana joutuu taistelemaan paikkansa takaisin parvihierarkiassa ja tällöin tiput voivat jäädä jalkoihin.
Tiput parvessa:
* Tiput tarvitsevat niille sopivaa ruokaa, esimerkiksi munitusrehu ei ole sopivaa ja voi olla kasvaville linnuille jopa vahingollista, joten ruokinta täytyy järjestää myös parvessa niin, että tiput saavat osansa niille soveltuvasta ruuasta.
* Turvalliset ruoka- ja vesiastiat, ei syviä tai helposti kaatuvia kulhoja, joihin tiput voivat jäädä ansaan. Nippa-automaatit, pienikouruiset automaatit tai matalat astiat (joiden pohjalla kiviä) minimoivat hukkumisen tai kastumisen riskiä.
* Emo yleensä hoitaa itse lämmityksen, mutta hyvin kylmillä keleillä voi lisälämmitys olla tarpeen. Kylmettyminen hidastaa kasvua ja huonontaa vastustuskykyä altistaen ripulille sekä taudeille.
Keinohaudotusta on harrastettu jo tuhansien vuosien ajan ja vaikka haudotuksen lainalaisuudet ovat pysyneet samoina, on tekniikka ottanut huimia harppauksia kanailuharrastuksen lisääntyessä. Nykyisin harrastajien valittavissa on monenlaisia koneita - karvalakkimallin tyynenilmankoneista ja tuulettimin varustetuista alle kymmenen munan pöytäkoneista täysin automaattisiin tuhansien munien kaappikoneisiin.
Konehaudottamisen peruspilarit ovat oikea haudontalämpötila, oikea haudontakosteus, ilmanvaihto ja munien kääntö.
Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tai konetta päästä hyvään lopputulokseen, tilanteet ja olosuhteet vaihtelevat. Kokemus opettaa sekä tuntemaan omat koneet ja olosuhteet että tunnistamaan olosuhteiden muuttumisen ja sen vaatimat toimenpiteet, jotta haudottaminen sujuu sopivilla asetuksilla alusta loppuun.
Koneiden hintahaitari on laaja ja tässäkin tapauksessa pätee sanonta, että halvalla saa harvoin hyvää. Toki asiansa osaava harrastaja saa teknisesti vähän heikommallakin koneella hyviä tuloksia aikaan. Usein myös itsetehdyt koneet ovat toimivia, kunhan komponentit ovat riittävän laadukkaita ja koneen teossa on otettu haudonnan kannalta kriittiset asiat hyvin huomioon.
Erityisesti harrastusta aloittelevan kannattaa siis satsata hyvään koneeseen ja kanalintujen haudottamiseen ovat hyviä esimerkiksi Rcomin tai Brinsean täysautomaattiset tuuletinkoneet. Näillä haudotus on tylsää 😀 - mutta varmaa. Vesilintujen haudottamiseen sopii hyvin mm. Brujan ja Hekan tyynenilmankoneet, joissa vesilintujen vaatima vähän suurempi kosteus on helpompi ylläpitää. Pöytämallit näissä merkeissä eivät ole yhtä automaattisia kuin Rcomin koneet, esimerkiksi kosteuden joutuu vahtimaan ihan itse, mutta ne toimivat saksalaisella varmuudella.
Tuuletinkoneet ja tyynenilmankoneet toimivat hyvin eri periaatteella. Tuuletinkoneissa nimensä mukaisesti tuuletin pyörittää ilmaa koneen sisällä, jolloin lämpötila on tasaisesti sama joka kohdassa konetta. Tyynenilmankoneissa sikiöiden tasainen kehitys varmistetaan munien riittävällä kääntelyllä sekä vaihtamalla munien paikkaa, kuten emokin tekee.
Tyynenilmankone matkii siis emolintua: lämpö tulee ylhäältä ja munien alapuolella on huomattavasti viileämpää. Kanan ruumiinlämpö on ~41 astetta ja pesän pohja on viileä, joten tätä soveltaen tyynenilmankoneessa lämpö mitataan joko munien keskivaiheilta (~37,8 astetta) tai munien päältä, jolloin lämmön pitää näyttää yli 39 astetta.
Huono kuva, koska koneen sisältä on vaikea saada hyviä kuvia, mutta esimerkissä koneen lämpötila on asetettu lukemaan 39,4 astetta ja munien päältä mittaava perinteinen elohopeamittari näyttää 39,4 astetta ja pohjalla oleva mittari näyttää 36,2 astetta. Kuinka paljon asteita koneen lukemaksi asetetaan, riippuu mm. koneesta, koneen ulkopuolisista olosuhteista, minkä lintulajin munia haudotetaan, kuinka korkealla anturi on, minkälaisena kosteus pidetään, ym. Tässä koneellisessa on hanhenmunia, joten anturi on melko ylhäällä, että munat mahtuvat kääntymään.
Olennaista on mitata juuri sen oman koneen ja kulloisenkin haudotuserän munien keskilämpö:
Haudonta-ajat
Haudonta-ajoissa voi olla pientä vaihtelua, esimerkiksi kääpiökanat voivat suoriutua kuoriutumisurakasta vauhdikkaammin kuin jätit, mutta pääasiassa aika määräytyy lintulajin mukaan ja poikkeamat tarkoittavat, että munien säilytyksessä tai haudotusolosuhteissa voi olla jotain tarkistettavaa.
Kana 21 vrk
Kalkkuna 28 vrk
Riikinkukko 28 vrk
Viiriäinen 17 vrk
Kesyhanhi 30 vrk
Ankka 28 vrk
Myskiankka 35 vrk
Suositus on, että samassa erässä ei haudoteta eri lajisia lintuja, mutta itsekin haudotan eri lajisia kanalintuja yhtaikaa. Aina niin, että kuoriutumispäivä on koko erällä sama, eli jos laitan samaan koneelliseen esimerkiksi riikinkukkoja ja kanoja, laitan riikinmunat ensin ja kananmunat viikkoa myöhemmin. Mikäli koneessa kuoriutuu tipuja eri aikaan, verottaa se yleensä tulosta. Vesilintuja ja kanalintuja en haudota samassa erässä, niillä on liian erilaiset optimaaliset olosuhteet.
Optimiolosuhteet:
* Oikea ja tasainen lämpötila ~37,8° (koneen sisällä munien keskilämpötila).
* Oikea ja mahdollisimman tasainen kosteus 45-50% (vesilinnuilla ~55%).
Kuoriutumiseenkaan ei kosteutta kannata nostaa liikaa eikä liian aikaisin, 55-60% viimeisenä
vuorokautena riittää kanalinnuille. Ensimmäinen kuoriutuva tipu nostaa kosteutta omalta osaltaan.
* Riittävä ilmanvaihto/hapensaanti.
* Munien kääntö 45-90 astetta edestakaisin vähintään 3 x pv.
1) Liian korkeasta lämpötilasta aiheutuu
- liian aikaisin kuoriutuvia heikkoja tipuja
- aukinaisia napoja, imeytymättömiä ruskuaispusseja
- kippuravarpaisuutta, ristinokkaisuutta
- suuri määrä loppuvaiheessa kuolleita sikiöitä
2) Liian matalasta lämpötilasta aiheutuu
- pitkittynyt kuoriutuminen
- suurikokoisia ja hitaasti liikkeelle lähteviä velttoja tipuja
- kieroniskaisuutta (wryneck, star gazing, torticollis)
3) Liian suuresta kosteudesta aiheutuu
- suuri määrä tipuja, jotka eivät edes aloita kuoriutumaan
- tipuja, jotka eivät pääse kuoriutumisasentoon eivätkä kuoresta ulos
- suurikokoisia ja haihtumattoman valkuaisnesteen peitossa olevia tahmaisia tipuja
- jalkavaivaisia tipuja, splay leg
4) Liian vähäisestä kosteudesta aiheutuu
- pienikokoisia heikkoja tipuja
- munien liian suuret ilmataskut
- uupuneita tipuja, jotka eivät saa kuorta rikki loppuun asti
- kuoriin/kalvoihin kuivuneita tipuja
Eniten ongelmia aiheuttava yhdistelmä on liian matala lämpötila ja liian korkea kosteus. Vähemmän laadukkaissa koneissa mittarit harvemmin näyttävät todellisia lukemia, mikä saattaa paljastua vasta siinä vaiheessa, kun kuoriutuminen on jo mennyt pahasti pieleen. Kaikkien koneiden, myös niiden "parhaiden", lukemat kannattaa kuitenkin tarkistaa aina silloin tällöin ja aina ennen haudontaa. Koneen sisäinen eli munien keskilämpötila merkitsee, ei se mitä koneen mittari näyttää.
Sama koskee kosteusprosenttia, koneiden omiin mittareihin ei aina voi luottaa. Kosteuden haihtumisessa, eli sopivaa kosteusprosenttia mallatessa, on huomioitava, että kosteus haihtuu pinta-alan mukaan. Koneissa, joissa ei ole automaattista kosteudenhallintaa, on usein eri kokoisia vesikouruja koneen pohjalla. Sillä, kuinka syvä kouru on tai kuinka paljon siinä on vettä, ei ole merkitystä, vaan sillä kuinka monta tai minkä kokoista kourua täytetään = veden pinta-ala määrittää kosteuden. Mitä syvempi säiliö tai kouru, sitä harvemmin sitä toki tarvitsee täyttää, mutta itse kosteusprosenttiin se ei vaikuta. Jos ei koneen omilla säiliöillä tai kouruilla saa kosteutta sopivaksi, voi kokeilla eri kokoisilla erillisillä kipoilla (voidepurkki, tmv).
Myös koneen ympäristön olosuhteilla on merkitystä, koska harrastajien pöytäkoneet ovat pieniä ja ohutrakenteisia, jolloin ne ovat alttiita olosuhteiden vaihtelulle. Esimerkiksi ikkunan läpi paistava aurinko voi nostaa lämpötilan yllättävän korkeaksi tai vähintään aiheuttaa lämpötilan vaihtelua pitkin haudontaa. Ja kesän hellejaksoilla voi huonekosteus nousta niin suureksi (yli 80%), että kone ei pysty pitämään kosteutta riittävän alhaalla. Automaattikoneet, joissa on vesipumppu, nostavat kosteutta tarpeen mukaan pysyäkseen annetussa lukemassa, mutta ne eivät pysty laskemaan kosteutta, mikäli ympäristön kosteus on suurempi. Koneen sijoitus kannattaa siis miettiä niin, että se on suojassa suurilta vaihteluilta: ei aurinkoisen ikkunan tai muunkaan lämmönlähteen lähelle, eikä myöskään liian viileään tai kosteaan tilaan.
Munien kääntötiheys eri mallisten automaattikoneiden
välillä on hyvin vaihtelevaa, mitään standardia ei ole, ja manuaalikoneissa se
riippuu haudottajan omasta viitseliäisyydestä. Tutkimusten mukaan kana
liikuttelee munia allaan keskimäärin 96 kertaa vuorokaudessa, se on paljon
se... mutta tutkimukset myös osoittavat, että 96 ja 24 kääntökerran välillä ei
ole suuria eroja, mutta alle 24 kertaa vuorokaudessa ja sitä vähemmän alkaa jo
vaikuttamaan. Erityisesti tyynenilmankoneissa kääntö vaikuttaa myös lämmön tasaiseen jakautumiseen munassa, eli suoraan sikiön tasaiseen kehittymiseen.
Useissa harrastajien automaattikoneissa on nykyään jatkuva kääntö,
esimerkiksi Rcom Kingsuro Max 20 kääntyy keinun varassa hitaasti ja tasaisesti
edestakaisin.
Käännöllä on merkitystä sekä kuoriutumisen
onnistumisen että tipun elinvoiman kannalta, se mm:
- vaikuttaa ravinteiden siirtymiseen valkuaisesta ja
keltuaisesta sikiöön
- estää sikiön tarttumisen kuoren sisäkalvoon
- varmistaa sikiön verisuoniston kehittymisen
- varmistaa sikiön kääntymiseen oikeaan asentoon
kuoriutumista varten
(vastaavasti liian vähäinen kääntö lisää kärjestä
kuoriutumista yrittävien riskiä)
Linkissä yksi tutkimus aiheesta ja sen johtopäätökset:
Effects of different egg turning frequencies on incubation efficiency parameters
Conclusions
An egg
turning frequency of 24 times per day during incubation provided high
hatchability rates. In contrast, the turning frequencies of 12, 6, and 3 times
per day showed significant losses in hatchability. Therefore, it is essential
for research centers and incubator manufacturers to standardize the egg turning
frequency to 24 times.
Mittareista - hautomakoneiden laatu on kirjavaa ja laadukkaankin koneen asetukset kannattaa tarkistaa säännöllisesti luotettavilla ja kalibroiduilla mittareilla, perinteinen elohopea-/nestemittari on hyvä lämpötilan
ja kalibroitava hiuskosteusmittari kosteuden tarkistamiseen. Huonelämpöä ja -kosteutta mittaavat digimittarit ovat hyvin harvoin riittävän tarkkoja haudottamiseen ja ne, joissa anturi on piuhan päässä, se anturi mittaa yleensä vain lämpöä ja itse mittari kosteutta. Ei siis auta laittaa anturipäätä koneen sisään ja luottaa mittarin näyttämään kosteuslukemaan. Myöskään Ruuvitag ei muutamassa omassa testissä osoittautunut luotettavaksi, se mittasi kyllä useampia päiviä peräkkäin oikein, kunnes yhtäkkiä alkoi näyttämään muutaman päivän ajan ihan härölukemia.
Tässä vaiheessa olisi saattanut pyörryttää, ellei luottomittarit koneen sisällä olisi varmistaneet todellisia lukemia.
Hautomakoneen laatu - erityisen tärkeää asetusten seuraaminen on halvempien mallien, eli ns. kiinankoneiden kanssa. Niissä saattaa koneen oma mittari näyttää oikeaa lukemaa, mutta todellisuudessa asteet ja prosentit voi olla ihan jotain muuta. Tai esimerkiksi tuuletin voi olla niin heikko, ettei se jaksa kierrättää lämmintä ilmaa koneen ympäri, jolloin laidoilla olevat munat saattavat olla parikin astetta viileämmässä kuin keskellä olevat. Tyynenilmankoneissa sekä kääntö että tarvittaessa munien paikkojen vaihtaminen koneessa takaa tasaisen kehittymisen.
Koneen asetukset eli lämpö ja kosteus säädetään ja testataan hyvissä ajoin ennen munien laittoa koneeseen, kone saisi käydä pari päivää. Kun viileät munat laitetaan koneeseen, arvot muuttuvat, mutta asetusten annetaan olla noin vuorokauden ennen kuin mitään muutetaan, jos vielä tarvetta on. Hyvissä koneissa arvot yleensä palaavat sopiviin lukemiin, kun munat ovat lämmenneet, eikä tarvetta muutoksille ole.
Haudotettaessa, varsinkin loppuvaiheessa, ollaan tekemisissä elävien ja tuntevien sikiöiden kanssa, ei siis ole yhdentekevää minkälaisilla taidoilla ja hilavitkuttimilla uutta elämää yritetään saada aikaiseksi.
Haudotusajan olosuhteilla on vaikutusta myös kanan myöhempään terveyteen, kirjoituksen lopussa tästä enemmän.
Häiriötilanteet eli esimerkiksi mahdollinen sähkökatko voi vaikuttaa kuoriutumisen onnistumiseen, mutta munien viileneminen useammaksikin tunniksi kesken haudonnan vaikuttaa yllättävän vähän, mikäli kone muun ajan on käynyt tasaisesti. Sähkökatkon ajaksi on perinteisesti neuvottu kietomaan kone vällyihin, jotta lämpö pysyisi mahdollisimman pitkään. Vahingollisempaa viilenevässä koneessa, missä ilmareiätkin on mahdollisesti peitetty, on kuitenkin kosteuden nousu ja mahdollinen hapenpuute. Suositeltavampaa on siis antaa munien viiletä, mutta pitää huolta, että kosteus ei nouse liiaksi, ennemmin vaikka raottamalla konetta. Vertaa vaikka kanan hairahtuminen väärään pesään muutamaksi tunniksi: munat viilenevät, mutta ympäristön kosteus ei nouse eikä sikiöiden hapensaanti esty.
Myös puhtaus on erittäin tärkeää eli kunnolla siivottu ja desinfioitu hautomakone sekä puhtaat ja desinfioidut siitosmunat. Virkon-S
sopii desinfioimiseen, munia ei kuitenkaan pestä eikä hangata, ettei suojaava
vahakerros kutikula vaurioidu.
Virkon-liuoksella sumutetut munat kuivumassa ennen koneeseen laittoa.
Eri lintulajeilla on eroa, esimerkiksi riikinkukko on herkempi kosteudelle/kosteuden vaihteluille kuin kana ja viiriäisillä suositaan kuivahaudontaa, eli koneeseen ei laiteta ollenkaan vettä.
Hanhien ja ylipäätään vesilintujen haudottamiseen on omat niksinsä ja niillä toimii (minun mielestäni) tyynenilmankoneet paremmin kuin tuuletinkoneet.
Vesilinnuista esimerkiksi hanhilla voi lämmön pitää ~38 asteessa (koneesta riippuen) ja kosteuden 55%:ssa (max 60%), lockdowniin eli 3 vrk ennen kuoriutumista voi kosteuden nostaa 65%:iin ja ensimmäinen kuoriutuva poikanen nostaa sen 70%:iin ja ajoittain ylikin. Tässä vaiheessa täytyy tyynenilmankoneessa tarkistaa, että myös lämpö pysyy ylhäällä. Kosteus laskee lämpöä ja vice versa, eli viileys nostaa kosteutta. Tyynenilmankoneissa lämpö tulee ylhäältä eikä tuuletin kierrätä ilmaa, joten munien päältä mitattuna lämmön pitää olla vähän yli 39 astetta, jotta keskilämpö on riittävä. Munien riittävä kääntely ja tarvittaessa paikkojen vaihtaminen koneessa varmistaa tasaisen lämmönjaon ja sikiön tasaisen kehittymisen.
Hanhia haudottaessa myös munien viilentäminen ja kostuttaminen ensimmäisen viikon jälkeen joka päivä lockdowniin asti on suositeltavaa kuoriutumistuloksen parantamiseksi. Alkuun viilennetään 10 minuuttia ja vähitellen pidennetään puoleen tuntiin. Munat on parempi nostaa ulos koneesta ja sumuttaa vaikka kennossa, sekä antaa pahimpien roiskeiden kuivua ennen takaisin koneeseen laittoa, mikä vähentää olosuhteiden heittelyä koneen sisällä. Kostuttamisella ja viilentämisellä matkitaan hanhiemon toimintaa, se jättää päivittäin pesän käydäkseen kastautumassa ja palaa rinnus märkänä munien päälle. Säännöllisen kostuttamisen sanotaan haurastuttavan paksua kuorta ja helpottavan poikasen kuoriutumista, jotkut kasvattajat laittavat veteen vähän sitruunahappoa tehostamaan vaikutusta. Joissain täysautomaattisissa koneissa on viilennystoiminto, mutta itse teen tämän mieluummin manuaalisesti.
Ensimmäisenä haudontavuorokautena munia ei käännetä, sen jälkeen vähintään 3 x pv lockdowniin asti, eli kääntö päällä päivät 2-27. Lockdownin alkaessa ei munia enää jäähdytellä, sumutella eikä liikutella. Munat laitetaan koneen tasaiselle kuoriutumisalustalle kyljelleen ja munien alle hyvä pito (esimerkiksi perinteinen mattojen alle laitettava pehmeä kuminen liukuesteverkko toimii...). Jalat voivat helposti vääntyä virheasentoihin, jollei vesilintujen lättätossut saa alustasta hyvää otetta. Sama koskee kyllä kaiken lajisia tipuja, liukas alusta sekä kuoriutumisessa että tipulootassa lisää jalkavikojen riskiä.
FAO agricultural papers: Goose incubation
Ennen haudotusta:
Jalostusparven täytyy olla jalostukseen sopiva, ei pelkästään luonteeltaan ja ulkoisesti (puhdasrotuisten ja -väristen jalostuksessa), vaan myös kunnoltaan: terveys, ruokinta, vitamiinit, ynnä muut kohdillaan lisääntymistä varten. Mikäli emokanalla on esimerkiksi vitamiinien tai kivennäisten puutostiloja, ei munaankaan silloin siirry riittävästi rakennusaineita, vaan tipu voi kuoriutua valmiiksi sairaana tai viallisena.
Siitosmunien kerääminen ja säilyttäminen on myös oma hommansa, eli koneeseen kannattaa kerätä vain tasalaatuisia, rodulle tyypillisen kokoisia ja muotoisia, puhtaita munia. Munat kannattaa merkitä päivämäärällä, ja mikäli jalostusryhmiä on useita, myös ryhmän tunnuksella heti keräysvaiheessa, mikä minimoi munien sekaantumista.
Siitosmunien on myös oltava tuoreita, tutkimusten mukaan jo 7. säilytysvuorokauden jälkeen alkaa vähitellen sekä haudotusaika pidentyä että ns. itävyys heiketä eli sikiökuolleisuus lisääntyä sekä jo ennen haudontaa (solutason kuolleisuus) että haudonnan varhaisvaiheessa ja pidemmällä haudonnan aikana.
Aina välillä tuntuu olevan suosittua haudottaa kaupan ruokamunia ja vaikka niistä joku tai useampi välillä onnistuu, ei niiden kohdalla täyty oikeastaan mikään edellä kirjoitetusta. Usein niiden kanssa käy myös niin, että kuoriutuu vain yksi tipu ja se on jo eläinsuojelullisestikin/eläimen hyvinvoinnin kannalta hyvin ikävää. Joten kannattaa satsata se muutama euro enemmän ja ostaa tarkoitukseen sopivat siitosmunat kasvattajilta. Ylipäätään kannattaa haudottaa riittävän suuria eriä, jotta minimoi riskit yksinäisen tipun kuoriutumiselle. Joskus stuff happens hyvistä valmisteluista huolimatta ja silloin yksinäiselle tipulle täytyy hankkia kavereita mielummin heti kuin myöhemmin, kana (ja ankka ja hanhi ja...) on parvieläin päivästä yksi alkaen.
Mikäli siitosmunia lähetetään, täytyy ne pakata huolellisesti sekä kolhuja, litistymistä että tärinää vastaan. Pakkaustapoja on useita, esimerkiksi vaahtomuovi toimii hyvin.
Vastaanottajan kannattaa läpivalaista munat ja tarkistaa miltä ilmatasku näyttää. Ilmataskun paikallaan pysymistä ja sikiön kiinnittymistä oikeaan paikkaan voi yrittää auttaa haudottamalla munat pystyasennossa (kärki alaspäin) ja aloittamalla kääntäminen vasta kolmannen vuorokauden jälkeen.
Haudotuksen aikana:
Mikäli käytössä on hyvälaatuinen ja täysin automaattinen kone, ei haudotuksen aikana ole paljoa muuta tehtävää kuin silloin tällöin tarkistella, että asetukset ovat oikein ja läpivalaista munat muutamaan kertaan. Puoliautomaatissa voi joutua esimerkiksi lisäämään vettä säännöllisin väliajoin ja tarkistelemaan, että kääntäjä hoitaa hommansa. Tai kääntämään munat itse.
Ensimmäisen läpivalaisun voi tehdä 5. haudontavuorokautena, tällöin on hedelmöittyneissä ja kehittymään lähteneissä munissa jo hyvin nähtävissä kuoren läpi ns. hämähäkki, eli sikiö ja siitä lähtevä verisuonisto. Keltuainen on myös jo hieman tummempi sekä muuttanut muotoaan "vyömäiseksi", eikä se ole enää ihan symmetrisesti munan sisällä. Läpivalaisu tehdään pimeässä
huoneessa, jolloin valo loistaa hyvin munan läpi, ja helpoiten sikiö erottuu
ilmataskun reunan läheltä, kun munaa pidetään lappeellaan tai kärki alaviistoon
ja valaistaan alapuolelta.
Haudottu hedelmöittymätön tai kehittymätön muna on ns. kirkas, valo suorastaan loistaa kuoren läpi, ja keltuainen on edelleen selkeä symmetrinen pallo keskellä munaa.
Hedelmöittymättömän versus kehittymättömän munan eroa ei pysty silmämääräisesti määrittelemään pelkästään sen perusteella, että keltuaisen päällä ei näy verisuonia. Hedelmöittynyt muna on elollinen yksikkö, se sisältää eläviä soluja, joista sopivissa olosuhteissa voi tulla elävä sikiö ja edelleen sopivissa haudontaolosuhteissa tipu. Hedelmöittynyt muna on myös herkkä eli epäsuotuisissa olosuhteissa se voi kuolla jo soluvaiheessa. Hyvin aikaiseen kehityksen keskeytymiseen vaikuttaa esimerkiksi:
- Munien säilytysajan pituus
Jo viikon säilytyksen jälkeen alkaa vähitellen sekä haudotusaika pidentyä että ns. itävyys heiketä eli sikiökuolleisuus lisääntyä sekä jo ennen haudontaa (solutason kuolleisuus) että haudonnan varhaisvaiheessa ja pidemmällä haudonnan aikana. Vioittuneet sikiöt kehittyvät myös epätasaisesti, jolloin samassa haudontasatsissa voi olla hyvin epätahtiin kehittyneitä sikiöitä, ja niillä voi olla myös erilaisia kehityshäiriöitä. - Munien säilytysajan lämpötila
Lämpötilavaihtelut yli tai alle sopivien rajojen sekä säilytyksen että kuljetuksen aikana heikentävät kehittyvää solukkoa. Liian kylmässä eli lähellä nollaa solurakenne rikkoutuu ja kehitys päättyy siihen. Liian lämpimässä (yli 21 astetta) sikiö alkaa kehittymään, ja jos lämpötila vaihtelee paljon tai usein, sikiön kehittyminen alkaa ja keskeytyy useaan kertaan johtaen lopulta sikiön tuhoutumiseen. - Bakteerien kasvu
Liian lämpimässä säilytettäessä tai likaisissa munissa voivat haitalliset bakteerit alkaa lisääntymään kuoren päällä ja koska kuori on huokoinen, voi bakteereja päästä munan sisään. - Kolhut ja tärinä
Munien kuljettamisen tai säilyttämisen aikana tapahtuneet kolhut ja tärinä voivat vaurioittaa solurakennetta. Koskee erityisesti esimerkiksi postin kautta lähetettyjä munia.
Tutkimuksia aiheesta on useampia, tässä yksi:
Egg Storage and the Embryo by Fasenko G.M.
Esimerkki läpivalaisusta: käsi taskulampun ympärille niin, että valo kohdistuu munaan ohuena säteenä. Mitä terävämpi valo ja mitä pimeämmässä läpivalaisun suorittaa, sitä helpommin hämähäkki erottuu.
Erillinen kuoriutumiskone helpottaa urakkaa, siihen munat voi siirtää lockdownin alkaessa eli 2-3 päivää ennen kuoriutumista, jona aikana munia ei enää käännetä. Kosteutta voi hieman nostaa viimeiseksi vuorokaudeksi, 55(-60)% kanalinnuilla ja 60(-65)% vesilinnuilla. Mm. Brujan ja Hekan tyynenilmankoneet toimivat tässäkin hyvin, sekä kosteuden ylläpidon takia että siksi, että tuntuu kuin tiput olisivat tyynenilmankoneissa rauhallisempia, kun tuuletin ei töhötä untuvia ojoon. Ja varsinkin siksi, että tyynenilmankoneet ovat tuhannesti helpompia ja nopeampia siivota kuin tuuletinkoneet. Koneen siivoaminen ja desinfioiminen jokaisen kuoriutumiserän välissä on tärkeää. Kostea untuvamömmö ja veri muodostavat loistavan kasvualustan bakteereille.
Kuoriutuminen on tipun elinvoimaisuuden osoitus, auttaminen ja ulos kuoriminen ei saa koskaan olla normi.
On hyvä varautua myös siihen, että tällaisen tipun ei ollut tarkoituskaan kuoriutua, se voi olla viallinen/vammainen jo kuoriutuessaan, jolloin se täytyy lopettaa, tai se voi kuolla muutaman päivän sisään. Kovin pitkään ei heikkoja tipuja kannata tekohengittää, se on usein merkki jostain heikkoudesta, mikä saattaa ikävästi yllättää jossain myöhemmässä vaiheessa.
Näissäkin tilanteissa täytyy tarkistaa koneen toiminta, mutta kaikkea ei pysty kuitenkaan kontrolloimaan. Esimerkiksi kesähelteillä voi huoneilman kosteus nousta niin korkeaksi, että hautomakone ei pysty pitämään koneen sisäistä kosteutta paljoa alempana. Silloin voi käydä kuin riikinkukkotipulle kuvassa, eli kuoriutuu varpaat kippurassa. Töppöset auttoivat ja parissa päivässä varpaat olivat suorat.
Valtaosa tipuista on kuitenkin terveitä ja reippaita, kuoriuduttuaan ne kuivuvat muutamassa tunnissa pörröisiksi palloiksi. Pian ne alkavat myös nousta jaloilleen ja touhukkaina etsiä ruokaa.
Kuoriutumisen valmistuttua on ohjelmassa hautomakoneen perusteellinen siivous ja desinfiointi seuraavaa kertaa varten - untuvapölyn ronkkiminen tuuletinkoneen uumenista on rattoisaa puuhaa. 😄
Kuoriuduttuaan ja kuivuttuaan kanatipu on suht valmis paketti, ts. kanojen ja muun siipikarjan tai lemmikkinä pidettävien ns. pesäjättöisten lintulajien poikasten hoito ei ole vaikeaa, ne oppivat esimerkiksi syömään ja juomaan itsenäisesti pian kuoriutumisen jälkeen. Niihin on koodattu valmiiksi kaikki aikuisena tarvittavat taidot, niille ei tarvitse opettaa ravinnonhankintaa, soransyöntiä ruuansulatukseen, hiekkakylvyssä pyörimistä, höyhenpeitteen sukimista, lisääntymistä tai mitään muutakaan.
Kolme merkityksellisintä asiaa pikkutipujen hoidossa on sopiva ravinto, lämpö ja puhtaus.
Ravinto:
Kanatipulle parhaiten soveltuvaa ja turvallisinta ravintoa ensimmäisten viikkojen ja kuukausien ajaksi on niille vartavasten suunnitellut rehut: poikasrehu 6 ikäviikkoon ja sen jälkeen kasvatusrehu munintaikään asti. Niihin on lisätty tarvittavia vitamiineja, hivenaineita sekä kivennäisiä ja niiden koostumus on siipikarjan ruuansulatukselle sopivaa.
Ravinnolla ei ole pelkästään merkitystä tipun hyvinvoinnille vaan sillä rakennetaan myös tulevaisuuden muniva ja/tai lisääntyvä terve aikuinen kana ja kukko.
Ensimmäisinä päivinä voi antaa keitettyä ja murskattua keltuaista, max pari kertaa päivässä, sitä ei kannata jättää tarjolle koko päiväksi herkän pilaantumisen takia. Keltuaisen päälle voi ripotella Tehobaktia tai muuta vastaavaa vatsan toimintaa tukevaa lisäravinnetta.
Vapaasti tarjolle siis poikasrehua, poikaskalkkia ja raikasta vettä, mikä höystetään monivitamiiniliuoksella ensimmäiset pari viikkoa, esimerkiksi Xylitol-Monivimin on siipikarjallekin tarkoitettu monipuolinen vitamiini- ja hivenainevalmiste.
Tipuilla voi ilmetä vitamiinien ja hivenaineiden puutoksia jo heti niiden kuoriuduttua, jos esimerkiksi emoparven vitamiinien saanti ei ole ollut kunnossa tai jos kuoriutuessa tipun ruskuaispussi ei ole kokonaan vetäytynyt. Ruskuaispussi on tipun ravinnetankki ja jos se ei imeydy tipun sisälle, jää osa ravinteista saamatta. Esimerkiksi torticollis eli kieroniskaisuus on tipujen tyypillinen vaiva ja yleisimmin se johtuu E-vitamiinin ja seleenin puutoksista. Myös erilaiset neurologiset vaivat voivat johtua B-vitamiinien puutoksista.
Yksinkertainen ja lajinmukainen ravinto on hyvästä, monipuolisuus/vaihtelevuus välttämättä ei, koska se voi altistaa ripulille ja pikkutipuilla ripuli on helposti kohtalokas. Kaurahiutaleet, puurot ja vastaavat eivät ole ravintoarvoltaan kovin hyviä, lähinnä ne ovat turhaa vatsantäytettä. Ts. vaihtelevan ruokinnan ja herkkujen aika on vasta myöhemmin, pikkutipuille sopii paremmin tylsä, mutta turvallinen ruoka.
Ruoka- ja vesiastiat on hyvä olla sellaisia, että tiput ylettävät helposti syömään ja juomaan, mutta ei ole riskiä jäädä ansaan tai hukkua/kastua.
Parin viikon ikäisestä voi laittaa tarjolle hiekkaa kivipiiran toimintaa varten ja poikasajan jälkeen, eli muutaman viikon ikäisestä, voi alkaa antamaan rehun lisäksi siemensekoituksia ja jyviä, ym. Ja myöhemmin myös tietty niitä herkkuja, kanoille on helppo opettaa herkkujen avulla käsittelyä sekä monenlaisia temppujakin. 😃
Kanan ruumiinlämpö on noin 41 astetta ja emon kanssa kulkevat tiput viihtyvät ensimmäiset vuorokautensa hyvin paljon emon alla, höyhenpeitteen suojassa, tehden lyhyitä retkiä syömään ja juomaan. Konehaudotut tiput tarvitsevat ensimmäiset vuorokautensa noin 38 asteen lämpöä siten, että niillä on mahdollisuus päästä myös viileämmille alueille. Tipulaksi sopii hyvin esimerkiksi iso muovilaatikko, missä lämmönlähteen voi sijoittaa toiseen päähän ja ruoka- sekä vesiastiat toiseen päähän viileämpään. Kannen voi tehdä verkosta, jotta ilma kiertää eikä laatikossa tule liian kuuma.
Lämmitystä vähennetään vähitellen, mutta kaikkiaan tiput tarvitsevat lisälämpöä 6 ikäviikkoon asti, riippuen mm. ympäristön lämpötilasta ja sulkautumisnopeudesta. Liian vähäinen lämpö ja veto aiheuttavat helposti tipun kylmettymisen, mikä hidastaa kasvua ja huonontaa vastustuskykyä altistaen ripulille sekä taudeille.
Puhtaus:
Kuivikkeena voi käyttää mm. hamppua, kutteria ja vastaavia. Riittävän paksu kerros, jotta alustalla on hyvä pito, mikä vähentää jalkojen virheasentojen riskiä - erityisesti painavilla roduilla ja lajeilla. Tiput tykkäävät ottaa hiekkakylpyjä heti parin päivän ikäisestä lähtien, tästä(kin) syystä kuivikkeet ovat parempia kuin esimerkiksi sanomalehti tai pyyhe. Kuiviketta käyttäessä kakat myös kuivuvat kuivikkeen sekaan, eivätkä tiput kävele siinä paljaassa itsessään.
Talouspaperin päälle on ripoteltu rehua, tiput alkavat nopeasti nokkimaan muruja tasaiselta vaalealta alustalta. Kuopsuteltavaa hamppurouhetta kuivikkeena. Pieni juoma-automaatti on turvallinen, ei hukkumisen tai kastumisen vaaraa, ja vesi on keltaista, koska siihen on lisätty vitamiiniliuosta.
Mielenkiintoisia uusia tutkimuksia haudotuksen olosuhteiden pitkäaikaisvaikutuksista kanan hyvinvointiin.
Samalla tutkittiin myös kuoriutumisen jälkeisen ruokinnan aloituksen vaikutusta, eli heti ruokaa tarjolle vs. viivästetty ruokinnan aloitus. Heti kuoriutumisen jälkeen aloitetulla ruokinnalla on suotuisa vaikutus vs. se, mitä meilläkin joskus edelleen ohjeistetaan, eli että tiput pärjäävät ilman ruokaa parikin vuorokautta kuoriutumisen jälkeen. Saattaa ne pärjätä, mutta se aiheuttaa stressiä (korkeammat kortikosteronitasot) ja sitä myöden vaikuttaa mm. vastustuskykyyn.
Mutta tasaisella (ja oikealla eli 37,78 astetta) haudotuslämpötilalla on kuitenkin suurin merkitys, eli kannattaa satsata luotettavaan haudontakoneeseen, missä olosuhteet pysyy vakaana. Tämän tutkimuksen mukaan sama lämpötila pidetään haudonnan alusta loppuun, lämpötilaa ei lasketa lockdowniin.
Haudotuksen aikana vaihtuvalla lämpötilalla on negatiivinen vaikutus kanan kykyyn vastustaa ja sietää tulehdussairauksia sekä parantua niistä. Tutkitut sairaudet olivat kolibasilloosi ja kuolioinen suolistotulehdus (esim. kokkidioosin aiheuttama).
Epävakaat haudontaolosuhteet eivät siis pelkästään heikennä sikiön kehitystä ja untuvikon hyvinvointia, vaan niillä on kauaskantoisempia negatiivisia vaikutuksia kanan terveyteen. Olisi mielenkiintoista tietää esimerkiksi mahdollisesta vaikutuksesta marekin puhkeamiseen. Marekin aiheuttava herpesvirus on lähes kaikilla harrastuskanoilla, mutta kaikille kanoille tauti ei kuitenkaan puhkea. Taudin puhkeamiseen vaikuttaa muiden tekijöiden lisäksi myös kanan vastustuskyky.
"Most significantly, Wijnen reaffirmed the importance of maintaining eggshell temperature at a 100°F (37.78°C) throughout incubation."
“It’s intriguing that relatively small deviations in eggshell temperature during incubation (2°F) can have a tremendous impact on later life disease resilience. The most important takeaway for hatcheries is that it is imperative to maintain the currently targeted 100°F (37.78°C) eggshell temperature from start to finish. It is essential for the success of broilers. A constant 100°F (37.78°C) eggshell temperature: that’s where the magic happens.”
Linkissä lisää:
100°F (37,78°C) is where the magic happens in the hatchery
Effect of incubation conditions on broiler lameness
Toinen tutkimus missä selvitettiin haudontaolosuhteiden vaikutusta kanan myöhempään terveyteen, tässä tapauksessa broilerien jalkaongelmiin.
Broilereilla jalkaongelmat korostuu ja siksi niitä paljon tutkitaan, mutta voi niistä jotain johtopäätöksiä vetää harrastajienkin haudotuksiin, kun keväisin paljon kysellään esimerkiksi tipun jalkojen harittamisesta, tipun jalkeille pääsystä, koukkuvarpaista, ym. Ja esimerkiksi nopeakasvuisilla jättiroduilla (brahma, orppi, jätticochin) on myös jalkaongelmia, vaikka ei nyt ihan samassa suhteessa kuin broilereilla.
Ja esimerkiksi peroosi vaivaa yhtälailla myös pienempiä rotuja ja myös muita lajeja kuin kanaa.
"Importance of incubator environment
Incubator environment is particularly important because it affects broiler organs for over half of its life (58%), considering 21 days incubation and 36 days rearing. Under commercial conditions, if the incubator temperature, humidity and ventilation conditions are not optimal, embryos encounter stress and the subsequent leg strength in broilers is negatively affected.
**For example, spraddle leg in broilers is associated with high humidity during incubation.**
The optimum temperature for embryo development throughout incubation is 37.8°C and a lower or higher temperature may influence the quality of hatchlings and embryonic bone development. Effects of incubation temperature on embryonic bone development and later life leg health may be related to bone mineralisation speed during incubation."
Linkissä lisää:
Effect of incubation conditions on broiler lameness
