Taudin takana on herpesvirus MDV (Marek’s Disease Virus eli gallid alphaherpesvirus 2), mikä aiheuttaa kanalle muutoksia hermoissa ja aivoissa sekä kasvaimia eri elimissä. Tauti jaetaan usein muutosten mukaan kasvain-, hermo- ja silmämuotoiseen marekin tautiin, mutta kaikkia muotoja voi esiintyä kuitenkin samalla yksilöllä. Se voi tarttua myös ainakin viiriäiseen, kalkkunaan, fasaaniin ja harvinaisemmin myös riikinkukkoon.
Virustartunta tapahtuu yleensä linnun ensimmäisten elinviikkojen tai jopa ensimmäisen elinpäivän aikana, mutta varsinainen marekin tauti puhkeaa vasta viikkojen tai kuukausien tai jopa vuosien kuluttua, tyypillisimmillään kuitenkin 12-20 viikon iässä. MD-virus leviää vain horisontaalisesti eli suoran tai välillisen viruskontaktin kautta (ei siis esimerkiksi siitosmunien sisällä) ja vaikka se on harrastuskanaloissa hyvin yleinen, on siltä myös mahdollista välttyä käyttämällä harkintaa sen suhteen miten ja mistä kanoja parveensa lisää.
MD-virus lisääntyy tartunnan saaneiden lintujen höyhentupessa ja leviää höyhenpölyn mukana kanalassa, kanat saavat tartunnan pääasiallisesti hengitysteiden kautta. Vaikka vain osa tartunnan saaneista linnuista sairastuu myöhemmin marekin tautiin, kaikki tartunnan saaneet ja myös rokotetut linnut levittävät kuitenkin ajoittain MD-virusta ympäristöön. Taudin puhkeamiseen vaikuttaa perimän, luonnollisen vastustuskyvyn ja MD-viruksen taudinaiheuttamiskyvyn lisäksi myös olosuhteet eli mm. stressi ja muut taudit.
Sairastuvuuden vaikutus on myös toisinpäin: Koska herpesvirus heikentää kanan vastustuskykyä jo pikkupoikasvaiheessa, on tartunnan saanut yksilö alttiimpi sairastumaan myös muihin tauteihin.
MD-virus säilyy hyvin myös ympäristössä (+20–25 °C:ssa kuukausia ja +4 °C:ssa vuosia).
Viruksen toimintamekanismi
Kana saa herpesvirustartunnan yleensä untuvikkona ja noin viikon kuluessa tartunnasta on virus infektoinut valkosolut aiheuttaen b-lymfosyyttien tuhoutumisen, jolloin kanan immuunijärjestelmä heikkenee olennaisesti ja se altistuu marekin lisäksi myös muille sairauksille, kuten erilaisille hengitystieinfektioille ja kokkidioosille.
Kasvainmuotoinen marek
Tartunnan alkuvaiheessa virus infektoi myös T-solut, mitkä ohjaavat immuunivasteen laatua, tehoa ja kestoa. T-solut eivät tuhoudu, vaan virus muuntaa niitä, mikä ennen pitkää johtaa kanan kuolemaan. Aluksi tartunnan saaneet T-solut ovat lepovaiheessa, mutta noin 10 viikon päästä tartunnasta ne aktivoituvat, alkavat lisääntyä moninkertaisesti ja lopulta alkavat muodostamaan kasvaimia eri elimissä (maksa, munuaiset, perna). Sairauden eteneminen näkyy pikkuhiljaa kanan laihtumisena, vaikka se muutoin näyttää normaalille ja syö hyvin, kunnes lopulta kasvaimet saavat vallan. Usein näissä tapauksissa vaikuttaa päällepäin, että kana sairastui äkillisesti, vaikka se oli ollut sairas jo pitkään.
Hermomuotoinen marek
Toinen, klassisempi ja joidenkin lähteiden mukaan nykyään harvinaisempi, marekin muoto on halvausoireita aiheuttava. Se aiheutuu hermotuppia muodostavien solujen infektoitumisesta, jolloin solut lisääntyvät moninkertaisesti ja hermojärjestelmä menettää toimintakykynsä. Yleisimmin tämä vaikuttaa iskiashermoon, mikä näkyy tyypillisenä toisen jalan halvaantumisena.
Marekin ehkäisy, oireet, toteaminen
Harrastajien keinoin ei marekia voi ehkäistä oikein muutoin kuin yrittää välttyä tartunnalta esimerkiksi aloittamalla harrastus ja lisäämällä kanoja vain desinfioiduista siitosmunista. Siitosmunien sisällä virus ei tartu, mutta munan päällä ja pakkaustarvikkeissa kyllä. Useimmiten marekiin sairastunut kana on saanut virustartunnan jo untuvikkona, mutta myös aikuisena saatu tartunta voi johtaa sairastumiseen, mikäli kanan vastustuskyky heikkenee vaikka jonkin muun sairauden takia tai jos viruskanta on ärhäkkä. Viruskannat jaetaan useampaan luokkaan niiden taudinaiheuttamiskyvyn mukaan.
Kotikutoiset "karanteenit", eli että esimerkiksi konehaudotetut tiput eivät ole kontaktissa kasvattajan muihin kanoihin, ei toimi ilman täydellistä tautisulkua tipujen ja muiden kanojen välillä. Tarkoittaen siis esimerkiksi tipuja hoitavan täydellistä vaatteidenvaihtoa, suihkussakäyntiä, Virkonilla desinfiointia, ym, ym. Ja tämä rumba joka ikinen kerta, kun kasvattaja liikkuu tipulan ja kanalan välillä, eli useita kertoja päivässä.
Tuotantopuolella untuvikot rokotetaan marekia vastaan ensimmäisen elinvuorokauden aikana, mutta harrastajille ei ole käyttökelpoista rokotuskäytäntöä tarjolla rokotteen luvanvaraisuuden, suuren rokoteannoksen ja rokotteen hyvin nopean pilaantumisen takia. Virus myös muuntautuu ja siitä tulee uusia vastustuskykyisempiä kantoja, jolloin rokotteet menettävät tehoaan ja rokotetutkin kanat voivat sairastua uusiin viruskantoihin, mutta Suomessa tuotantopuolella nykyiset rokotteet toimivat hyvin. Sellaisia viruskantoja, joihin rokote ei tehoaisi, ei täällä ole.
Marekin taudissa on hyvin moninaiset oireet ja joissain tapauksissa sitä on vaikea erottaa esimerkiksi kanojen leukoosista, mikä myös aiheuttaa kasvaimia. Myös esimerkiksi vitamiinien ja hivenaineiden puutokset voivat aiheuttaa neurologisia vaivoja, mitkä voivat vaikuttaa marekin oireille.
Tyypillisessä marekissa sairastuneet linnut laihtuvat ja lakkaavat munimasta. Osa linnuista kuolee äkillisesti ilman päällepäin näkyviä edeltäviä oireita, kun taas osa on väsyneitä ja osittain halvaantuneita. Osalla linnuista näkyy muutoksia silmän värikalvolla.
Suomessa tauti todetaan tutkimalla kuolleita kanoja: Marekin tautiin kuolleiden kanojen sisäelimissä, lihaksissa, ihossa, hermoissa tai silmän värikalvossa on todettavissa kasvaimia, joissa on marekin taudille tyypilliset histologiset muutokset. Mikäli on syytä epäillä jotain muuta virustartuntaa, esimerkiksi lymfoidista leukoosia, tutkitaan näytteitä yhteistyölaboratorioissa. Toistaiseksi suomalaisista harrastekanoista ei ole löydetty leukoosin aiheuttavaa virusta, tuotantopuolella leukoosi on saatu jalostuksen avulla pois.
Marekia voi testata myös elävien kanojen höyhennäytteistä PCR-testillä: Marekin aiheuttava herpesvirus pesiytyy höyhentupessa ja leviää sieltä untuvapölyn mukana tehokkaasti tartuttaen koko muun parven. Koska virus on niin tarttuva, riittää jo yhdestä kanasta nypättyjen tuoreiden kokonaisten höyhenten testaaminen kertomaan koko parven statuksen. Testi itsessään on luotettava, mutta kertoo kuitenkin vain juuri sen hetkisen tilanteen. Herpesvirus on niin yleinen harrastuspuolella, että tartunta voi tulla esimerkiksi kanalassa vierailevien muiden harrastajien mukana koska tahansa.
Eestin maatalousministeriön alaisessa tutkimuslaboratoriossa voi tutkituttaa myös suomalaisista harrastuskanoista marekia lähettämällä sinne höyhennäytteet, testi maksaa noin 40 euroa plus lähetyskulut. Linkki labraan, mistä saa tarkemmat ohjeet: LABRIS
