Ennen kuin tipuja halajaa, kannattaa pohtia hetki resursseja:
* Onko kanala soveltuva siihen, että kanat hautovat tipuja itse?
* Minkälaiseen ja minkä hintaiseen hautomakoneeseen on valmis satsaamaan? Halvimmilla kiinankoneilla ei välttämättä tulokset ole sitä mitä odottaa ja ne saattavat vaatia sekä lisämittareita että runsasta seurantaa.
* Konehaudottujen tipujen vaatimat tarvikkeet ja hoito.
* Keskimäärin puolet kuoriutuvista tipuista on kukkoja, mutta pienissä tipueissa voi käydä niinkin, että kaikki ovat kukkoja. Tai kanoja, mutta tätä tapahtuu yleensä vain silloin, kun tarvitsisi kukkoja...
* Mitä ylimääräisten kukkojen kanssa tehdään? Syksyisin niitä on paljon tarjolla, läheskään kaikille ei löydy koteja.
Kana munii mieleisensä määrän munia, yleensä noin kymmenkunta, ja asettuu sitten lätyksi pesään hautomaan. Se aloittaa siis hautomisen niin, että kaikki tiput kuoriutuvat suunnilleen vuorokauden sisään. Tai näin se tekisi optimaalisissa olosuhteissa, mutta kotikanalassa täytyy omistajan valvoa, että tämä onnistuu. Emo lähtee tipuineen liikkeelle ruuan hankintaan vuorokauden parin päästä ensimmäisten tipujen kuoriutumisesta ja mikäli munia on laitettu pesään useamman päivän erolla tai muut kanat ovat päässeet munimaan pesään haudonnan aikana, jäävät nämä myöhemmät munat kylmiksi ja tiput niiden sisällä kuolevat. Tai kana voi jähittää pesässä odottaen loppujen munien kuoriutumista ja jo kuoriutuneet tiput lähtevät hortoilemaan pesästä yksinään mahdollisesti kylmettyen tai joutuen muiden kanojen nokkimiksi. Jotta voi varmistua, ettei pesässä ole kuoriutumassa eriaikaisia munia, laitetaan kaikki munat kanan alle samalla kertaa. Jos tähän pesään pääsee parven muut kanat vielä munimaan, merkitään kanan alle laitetut munat ja välillä tarkistetaan pesä sekä poistetaan mahdolliset uudet munat.
* Sopiva tila eli mahdollisuus eristämiseen, mikäli parven muut kanat eivät anna hautojan olla rauhassa tai käyvät munimassa pesään lisää munia. Pesän sijoittaminen niin, että tipujen on turvallista lähteä liikkeelle ilman putoamisen tai muun loukkaantumisen vaaraa. Pesää ei useimmiten voi siirtää kesken haudonnan, koska kana "leimautuu pesään" eli siihen tiettyyn paikkaan, minkä se on itse valinnut, joten on parempi, että paikka on alunperin sopiva.
* Mahdollisuus emon ja tipujen eristämiseen muista myös tipujen kuoriutuessa, koska aina ja kaikissa parvissa eivät parven muut kanat anna tipujen kuoriutua ja lähteä liikkeelle rauhassa. Joskus myös emokana joutuu taistelemaan paikkansa takaisin parvihierarkiassa ja tällöin tiput voivat jäädä jalkoihin.
Tiput parvessa:
* Tiput tarvitsevat niille sopivaa ruokaa, esimerkiksi munitusrehu ei ole sopivaa ja voi olla kasvaville linnuille jopa vahingollista, joten ruokinta täytyy järjestää myös parvessa niin, että tiput saavat osansa niille soveltuvasta ruuasta.
* Turvalliset ruoka- ja vesiastiat, ei syviä tai helposti kaatuvia kulhoja, joihin tiput voivat jäädä ansaan. Nippa-automaatit, pienikouruiset automaatit tai matalat astiat (joiden pohjalla kiviä) minimoivat hukkumisen tai kastumisen riskiä.
* Emo yleensä hoitaa itse lämmityksen, mutta hyvin kylmillä keleillä voi lisälämmitys olla tarpeen. Kylmettyminen hidastaa kasvua ja huonontaa vastustuskykyä altistaen ripulille sekä taudeille.
Keinohaudotusta on harrastettu jo tuhansien vuosien ajan ja vaikka haudotuksen lainalaisuudet ovat pysyneet samoina, on tekniikka ottanut huimia harppauksia kanailuharrastuksen lisääntyessä. Nykyisin harrastajien valittavissa on monenlaisia koneita - karvalakkimallin tyynenilmankoneista ja tuulettimin varustetuista alle kymmenen munan pöytäkoneista täysin automaattisiin tuhansien munien kaappikoneisiin.
Koneiden hintahaitari on laaja ja tässäkin tapauksessa pätee sanonta, että halvalla saa harvoin hyvää. Toki asiansa osaava harrastaja saa teknisesti vähän heikommallakin koneella hyviä tuloksia aikaan. Usein myös itsetehdyt koneet ovat toimivia, kunhan komponentit ovat riittävän laadukkaita ja koneen teossa on otettu haudonnan kannalta kriittiset asiat hyvin huomioon.
Erityisesti harrastusta aloittelevan kannattaa siis satsata hyvään koneeseen ja kanalintujen haudottamiseen ovat hyviä esimerkiksi Rcomin tai Brinsean täysautomaattiset tuuletinkoneet. Näillä haudotus on tylsää 😀 - mutta varmaa. Vesilintujen haudottamiseen sopii hyvin mm. Brujan ja Hekan tyynenilmankoneet, joissa vesilintujen vaatima vähän suurempi kosteus on helpompi ylläpitää. Pöytämallit näissä merkeissä eivät ole yhtä automaattisia kuin Rcomin koneet, esimerkiksi kosteuden joutuu vahtimaan ihan itse, mutta ne toimivat saksalaisella varmuudella.
Haudonta-ajat
Haudonta-ajoissa voi olla pientä vaihtelua, esimerkiksi kääpiökanat voivat suoriutua kuoriutumisurakasta vauhdikkaammin kuin jätit, mutta pääasiassa aika määräytyy lintulajin mukaan ja poikkeamat tarkoittavat, että munien säilytyksessä tai haudotusolosuhteissa voi olla jotain tarkistettavaa.
Kana 21 vrk
Kalkkuna 28 vrk
Riikinkukko 28 vrk
Viiriäinen 17 vrk
Kesyhanhi 30 vrk
Ankka 28 vrk
Myskiankka 35 vrk
Optimiolosuhteet:
* Oikea ja tasainen lämpötila ~37,8° (vesilinnuilla vähän enemmän).
* Oikea ja tasainen kosteus 45-50% (vesilinnuilla vähän enemmän).
* Riittävä ilmanvaihto/hapensaanti.
* Munien kääntö 45-90 astetta edestakaisin vähintään 3 x pv.
1) Liian korkeasta lämpötilasta aiheutuu
- liian aikaisin kuoriutuvia heikkoja tipuja
- aukinaisia napoja, imeytymättömiä ruskuaispusseja
- kippuravarpaisuutta, ristinokkaisuutta
- suuri määrä loppuvaiheessa kuolleita sikiöitä
2) Liian matalasta lämpötilasta aiheutuu
- pitkittynyt kuoriutuminen
- suurikokoisia ja hitaasti liikkeelle lähteviä velttoja tipuja
- kieroniskaisuutta (wryneck, star gazing, torticollis)
3) Liian suuresta kosteudesta aiheutuu
- suuri määrä tipuja, jotka eivät edes aloita kuoriutumaan
- tipuja, jotka eivät pääse kuoriutumisasentoon eivätkä kuoresta ulos
- suurikokoisia ja haihtumattoman valkuaisnesteen peitossa olevia tahmaisia tipuja
- jalkavaivaisia tipuja, splay leg
4) Liian vähäisestä kosteudesta aiheutuu
- pienikokoisia heikkoja tipuja
- munien liian suuret ilmataskut
- uupuneita tipuja, jotka eivät saa kuorta rikki loppuun asti
- kuoriin/kalvoihin kuivuneita tipuja
Eniten ongelmia aiheuttava yhdistelmä on liian matala lämpötila ja liian korkea kosteus. Vähemmän laadukkaissa koneissa mittarit harvemmin näyttävät todellisia lukemia, mikä saattaa paljastua vasta siinä vaiheessa, kun kuoriutuminen on jo mennyt pahasti pieleen.
Hautomakoneiden laatu on kirjavaa ja laadukkaankin koneen asetukset kannattaa tarkistaa säännöllisesti luotettavilla ja kalibroiduilla mittareilla, perinteinen elohopea-/nestemittari on hyvä lämpötilan
ja hiuskosteusmittari kosteuden tarkistamiseen. Erityisen tärkeää asetusten seuraaminen on halvempien mallien, eli ns. kiinankoneiden kanssa. Niissä saattaa koneen oma mittari näyttää oikeaa lukemaa, mutta todellisuudessa asteet ja prosentit voi olla ihan jotain muuta. Tai esimerkiksi tuuletin voi olla niin heikko, ettei se jaksa kierrättää lämmintä ilmaa koneen ympäri, jolloin laidoilla olevat munat saattavat olla parikin astetta viileämmässä kuin keskellä olevat.
Haudotettaessa, varsinkin loppuvaiheessa, ollaan tekemisissä elävien ja tuntevien sikiöiden kanssa, ei siis ole yhdentekevää minkälaisilla taidoilla ja hilavitkuttimilla uutta elämää yritetään saada aikaiseksi.
Haudotusajan olosuhteilla on vaikutusta myös kanan myöhempään terveyteen, kirjoituksen lopussa tästä enemmän.
Häiriötilanteet eli esimerkiksi mahdollinen sähkökatko voi vaikuttaa kuoriutumisen onnistumiseen, mutta munien viileneminen useammaksikin tunniksi kesken haudonnan vaikuttaa yllättävän vähän, mikäli kone muun ajan on käynyt tasaisesti. Sähkökatkon ajaksi on perinteisesti neuvottu kietomaan kone vällyihin, jotta lämpö pysyisi mahdollisimman pitkään. Vahingollisempaa viilenevässä koneessa, missä ilmareiätkin on mahdollisesti peitetty, on kuitenkin kosteuden nousu ja mahdollinen hapenpuute. Suositeltavampaa on siis antaa munien viiletä, mutta pitää huolta, että kosteus ei nouse liiaksi, ennemmin vaikka raottamalla konetta. Vertaa vaikka kanan hairahtuminen väärään pesään muutamaksi tunniksi: munat viilenevät, mutta ympäristön kosteus ei nouse eikä sikiöiden hapensaanti esty.
Myös puhtaus on erittäin tärkeää eli kunnolla siivottu ja desinfioitu hautomakone sekä puhtaat ja desinfioidut siitosmunat. Virkon-S
sopii desinfioimiseen, munia ei kuitenkaan pestä eikä hangata, ettei suojaava
vahakerros kutikula vaurioidu.
Virkon-liuoksella sumutetut munat kuivumassa ennen koneeseen laittoa.
Eri lintulajeilla on eroa, esimerkiksi riikinkukko on herkempi kosteudelle/kosteuden vaihteluille kuin kana ja viiriäisillä suositaan kuivahaudontaa, eli koneeseen ei laiteta ollenkaan vettä.
Hanhien ja ylipäätään vesilintujen haudottamiseen on omat niksinsä ja niillä toimii (minun mielestäni) tyynenilmankoneet paremmin kuin tuuletinkoneet.
Vesilinnuista esimerkiksi hanhilla voi lämmön pitää 38 asteessa tai vähän yli ja kosteuden 55%:ssa (max 60%), lockdowniin eli 3 vrk ennen kuoriutumista voi kosteuden nostaa 65%:iin ja ensimmäinen kuoriutuva poikanen nostaa sen 70%:iin ja ajoittain ylikin. Tässä vaiheessa täytyy tyynenilmankoneessa tarkistaa, että myös lämpö pysyy ylhäällä. Kosteus laskee lämpöä ja vice versa, eli viileys nostaa kosteutta. Tyynenilmankoneissa lämpö tulee ylhäältä eikä tuuletin kierrätä ilmaa, joten munien päältä mitattuna lämmön pitää olla vähän yli 39 astetta, jotta keskilämpö on riittävä. Munien riittävä kääntely varmistaa tasaisen lämmönjaon ja sikiön tasaisen kehittymisen.
Hanhia haudottaessa myös munien viilentäminen ja kostuttaminen ensimmäisen viikon jälkeen joka päivä lockdowniin asti on suositeltavaa kuoriutumistuloksen parantamiseksi. Alkuun viilennetään 10 minuuttia ja vähitellen pidennetään puoleen tuntiin. Munat on parempi nostaa ulos koneesta ja sumuttaa vaikka kennossa, sekä antaa pahimpien roiskeiden kuivua ennen takaisin koneeseen laittoa, mikä vähentää olosuhteiden heittelyä koneen sisällä. Kostuttamisella ja viilentämisellä matkitaan hanhiemon toimintaa, se jättää päivittäin pesän käydäkseen kastautumassa ja palaa rinnus märkänä munien päälle. Säännöllisen kostuttamisen sanotaan haurastuttavan paksua kuorta ja helpottavan poikasen kuoriutumista, jotkut kasvattajat laittavat veteen vähän sitruunahappoa tehostamaan vaikutusta. Joissain täysautomaattisissa koneissa on viilennystoiminto, mutta itse teen tämän mieluummin manuaalisesti.
Ensimmäisenä haudontavuorokautena munia ei käännetä, sen jälkeen vähintään 3 x pv lockdowniin asti, eli kääntö päällä päivät 2-27. Lockdownin alkaessa ei munia enää jäähdytellä, sumutella eikä liikutella. Munat laitetaan koneen tasaiselle kuoriutumisalustalle kyljelleen ja munien alle hyvä pito (esimerkiksi perinteinen mattojen alle laitettava pehmeä kuminen liukuesteverkko toimii...). Jalat voivat helposti vääntyä virheasentoihin, jollei vesilintujen lättätossut saa alustasta hyvää otetta. Sama koskee kyllä kaikenlajisia tipuja, liukas alusta sekä kuoriutumisessa että tipulootassa lisää jalkavikojen riskiä.
Ennen haudotusta:
Jalostusparven täytyy olla jalostukseen sopiva, ei pelkästään luonteeltaan ja ulkoisesti (puhdasrotuisten ja -väristen jalostuksessa), vaan myös kunnoltaan: terveys, ruokinta, vitamiinit, ynnä muut kohdillaan lisääntymistä varten. Mikäli emokanalla on esimerkiksi vitamiinien tai kivennäisten puutostiloja, ei munaankaan silloin siirry riittävästi rakennusaineita, vaan tipu voi kuoriutua valmiiksi sairaana tai viallisena.
Siitosmunien kerääminen ja säilyttäminen on myös oma hommansa, eli koneeseen kannattaa kerätä vain tasalaatuisia, rodulle tyypillisen kokoisia ja muotoisia, puhtaita munia. Munat kannattaa merkitä päivämäärällä, ja mikäli jalostusryhmiä on useita, myös ryhmän tunnuksella heti keräysvaiheessa, mikä minimoi munien sekaantumista.
Siitosmunien on myös oltava tuoreita, tutkimusten mukaan jo 7. säilytysvuorokauden jälkeen alkaa vähitellen sekä haudotusaika pidentyä että ns. itävyys heiketä eli sikiökuolleisuus lisääntyä sekä jo ennen haudontaa (solutason kuolleisuus) että haudonnan varhaisvaiheessa ja pidemmällä haudonnan aikana.
Mikäli siitosmunia lähetetään, täytyy ne pakata huolellisesti sekä kolhuja, litistymistä että tärinää vastaan. Pakkaustapoja on useita, esimerkiksi vaahtomuovi toimii hyvin.
Vastaanottajan kannattaa läpivalaista munat ja tarkistaa miltä ilmatasku näyttää. Ilmataskun paikallaan pysymistä ja sikiön kiinnittymistä oikeaan paikkaan voi yrittää auttaa haudottamalla munat pystyasennossa (kärki alaspäin) ja aloittamalla kääntäminen vasta kolmannen vuorokauden jälkeen.
Haudotuksen aikana:
Mikäli käytössä on hyvälaatuinen ja täysin automaattinen kone, ei haudotuksen aikana ole paljoa muuta tehtävää kuin silloin tällöin tarkistella, että asetukset ovat oikein ja läpivalaista munat muutamaan kertaan. Puoliautomaatissa voi joutua esimerkiksi lisäämään vettä säännöllisin väliajoin ja tarkistelemaan, että kääntäjä hoitaa hommansa. Tai kääntämään munat itse.
Ensimmäisen läpivalaisun voi tehdä 5. haudontavuorokautena, tällöin on hedelmöittyneissä ja kehittymään lähteneissä munissa jo hyvin nähtävissä kuoren läpi ns. hämähäkki, eli sikiö ja siitä lähtevä verisuonisto. Keltuainen on myös jo hieman tummempi sekä muuttanut muotoaan "vyömäiseksi", eikä se ole enää ihan symmetrisesti munan sisällä. Läpivalaisu tehdään pimeässä huoneessa, jolloin valo loistaa hyvin munan läpi.
Haudottu hedelmöittymätön tai kehittymätön muna on ns. kirkas, valo suorastaan loistaa kuoren läpi, ja keltuainen on edelleen selkeä symmetrinen pallo keskellä munaa.
Hedelmöittymättömän versus kehittymättömän munan eroa ei pysty silmämääräisesti määrittelemään pelkästään sen perusteella, että keltuaisen päällä ei näy verisuonia. Hedelmöittynyt muna on elollinen yksikkö, se sisältää eläviä soluja, joista sopivissa olosuhteissa voi tulla elävä sikiö ja edelleen sopivissa haudontaolosuhteissa tipu. Hedelmöittynyt muna on myös herkkä eli epäsuotuisissa olosuhteissa se voi kuolla jo soluvaiheessa. Hyvin aikaiseen kehityksen keskeytymiseen vaikuttaa esimerkiksi:
- Munien säilytysajan pituus
Jo viikon säilytyksen jälkeen alkaa vähitellen sekä haudotusaika pidentyä että ns. itävyys heiketä eli sikiökuolleisuus lisääntyä sekä jo ennen haudontaa (solutason kuolleisuus) että haudonnan varhaisvaiheessa ja pidemmällä haudonnan aikana. Vioittuneet sikiöt kehittyvät myös epätasaisesti, jolloin samassa haudontasatsissa voi olla hyvin epätahtiin kehittyneitä sikiöitä, ja niillä voi olla myös erilaisia kehityshäiriöitä. - Munien säilytysajan lämpötila
Lämpötilavaihtelut yli tai alle sopivien rajojen sekä säilytyksen että kuljetuksen aikana heikentävät kehittyvää solukkoa. Liian kylmässä eli lähellä nollaa solurakenne rikkoutuu ja kehitys päättyy siihen. Liian lämpimässä (yli 21 astetta) sikiö alkaa kehittymään, ja jos lämpötila vaihtelee paljon tai usein, sikiön kehittyminen alkaa ja keskeytyy useaan kertaan johtaen lopulta sikiön tuhoutumiseen. - Bakteerien kasvu
Liian lämpimässä säilytettäessä tai likaisissa munissa voivat haitalliset bakteerit alkaa lisääntymään kuoren päällä ja koska kuori on huokoinen, voi bakteereja päästä munan sisään. - Kolhut ja tärinä
Munien kuljettamisen tai säilyttämisen aikana tapahtuneet kolhut ja tärinä voivat vaurioittaa solurakennetta. Koskee erityisesti esimerkiksi postin kautta lähetettyjä munia.
Tutkimuksia aiheesta on useampia, tässä yksi:
Egg Storage and the Embryo by Fasenko G.M.
Esimerkki läpivalaisusta: käsi taskulampun ympärille niin, että valo kohdistuu munaan ohuena säteenä. Mitä terävämpi valo ja mitä pimeämmässä läpivalaisun suorittaa, sitä helpommin hämähäkki erottuu.
Kuoriutuminen:
Erillinen kuoriutumiskone helpottaa urakkaa, siihen munat voi siirtää lockdownin alkaessa eli 2-3 päivää ennen kuoriutumista, jona aikana munia ei enää käännetä ja kosteutta voi hieman nostaa. Mm. Brujan ja Hekan tyynenilmankoneet toimivat tässäkin hyvin, sekä kosteuden ylläpidon takia että siksi, että tuntuu kuin tiput olisivat tyynenilmankoneissa rauhallisempia, kun tuuletin ei töhötä untuvia ojoon. Ja varsinkin siksi, että tyynenilmankoneet ovat tuhannesti helpompia ja nopeampia siivota kuin tuuletinkoneet. Koneen siivoaminen ja desinfioiminen jokaisen kuoriutumiserän välissä on tärkeää. Kostea untuvamömmö ja veri muodostavat loistavan kasvualustan bakteereille.
Kuoriutuminen on tipun elinvoimaisuuden osoitus, auttaminen ja ulos kuoriminen ei saa koskaan olla normi.
On hyvä varautua myös siihen, että tällaisen tipun ei ollut tarkoituskaan kuoriutua, se voi olla viallinen/vammainen jo kuoriutuessaan, jolloin se täytyy lopettaa, tai se voi kuolla muutaman päivän sisään. Kovin pitkään ei heikkoja tipuja kannata tekohengittää, se on usein merkki jostain heikkoudesta, mikä saattaa ikävästi yllättää jossain myöhemmässä vaiheessa.
Valtaosa tipuista on kuitenkin terveitä ja reippaita, kuoriuduttuaan ne kuivuvat muutamassa tunnissa pörröisiksi palloiksi. Pian ne alkavat myös nousta jaloilleen ja touhukkaina etsiä ruokaa.
Kuoriutumisen valmistuttua on ohjelmassa hautomakoneen perusteellinen siivous ja desinfiointi seuraavaa kertaa varten - untuvapölyn ronkkiminen tuuletinkoneen uumenista on rattoisaa puuhaa. 😄
Kuoriuduttuaan ja kuivuttuaan kanatipu on suht valmis paketti, ts. kanojen ja muun siipikarjan tai lemmikkinä pidettävien ns. pesäjättöisten lintulajien poikasten hoito ei ole vaikeaa, ne oppivat esimerkiksi syömään ja juomaan itsenäisesti pian kuoriutumisen jälkeen. Niihin on koodattu valmiiksi kaikki aikuisena tarvittavat taidot, niille ei tarvitse opettaa ravinnonhankintaa, soransyöntiä ruuansulatukseen, hiekkakylvyssä pyörimistä, höyhenpeitteen sukimista, lisääntymistä tai mitään muutakaan.
Kolme merkityksellisintä asiaa pikkutipujen hoidossa on sopiva ravinto, lämpö ja puhtaus.
Ravinto:
Kanatipulle parhaiten soveltuvaa ja turvallisinta ravintoa ensimmäisten viikkojen ja kuukausien ajaksi on niille vartavasten suunnitellut rehut: poikasrehu 6 ikäviikkoon ja sen jälkeen kasvatusrehu munintaikään asti. Niihin on lisätty tarvittavia vitamiineja, hivenaineita sekä kivennäisiä ja niiden koostumus on siipikarjan ruuansulatukselle sopivaa.
Ensimmäisinä päivinä on hyvä antaa keitettyä ja murskattua keltuaista, pari kertaa päivässä, sitä ei kannata jättää tarjolle koko päiväksi herkän pilaantumisen takia. Keltuaisen päälle voi ripotella Tehobaktia tai muuta vastaavaa vatsan toimintaa tukevaa lisäravinnetta.
Vapaasti tarjolle siis poikasrehua, poikaskalkkia ja raikasta vettä, mikä höystetään monivitamiiniliuoksella ensimmäiset pari viikkoa, esimerkiksi Xylitol-Monivimin on siipikarjallekin tarkoitettu monipuolinen vitamiini- ja hivenainevalmiste.
Tipuilla voi ilmetä vitamiinien ja hivenaineiden puutoksia jo heti niiden kuoriuduttua, jos esimerkiksi emoparven vitamiinien saanti ei ole ollut kunnossa tai jos kuoriutuessa tipun ruskuaispussi ei ole kokonaan vetäytynyt. Ruskuaispussi on tipun ravinnetankki ja jos se ei imeydy tipun sisälle, jää osa ravinteista saamatta. Esimerkiksi torticollis eli kieroniskaisuus on tipujen tyypillinen vaiva ja yleisimmin se johtuu E-vitamiinin ja seleenin puutoksista. Myös erilaiset neurologiset vaivat voivat johtua B-vitamiinien puutoksista.
Yksinkertainen ja lajinmukainen ravinto on hyvästä, monipuolisuus/vaihtelevuus välttämättä ei, koska se voi altistaa ripulille ja pikkutipuilla ripuli on helposti kohtalokas. Kaurahiutaleet, puurot ja vastaavat eivät ole ravintoarvoltaan kovin hyviä, lähinnä ne ovat turhaa vatsantäytettä. Ts. vaihtelevan ruokinnan ja herkkujen aika on vasta myöhemmin, pikkutipuille sopii paremmin tylsä, mutta turvallinen ruoka.
Ruoka- ja vesiastiat on hyvä olla sellaisia, että tiput ylettävät helposti syömään ja juomaan, mutta ei ole riskiä jäädä ansaan tai hukkua/kastua.
Parin viikon ikäisestä voi laittaa tarjolle hiekkaa kivipiiran toimintaa varten ja poikasajan jälkeen, eli muutaman viikon ikäisestä, voi alkaa antamaan rehun lisäksi siemensekoituksia ja jyviä, ym. Ja myöhemmin myös tietty niitä herkkuja, kanoille on helppo opettaa herkkujen avulla käsittelyä sekä monenlaisia temppujakin. 😃
Kanan ruumiinlämpö on noin 41 astetta ja emon kanssa kulkevat tiput viihtyvät ensimmäiset vuorokautensa hyvin paljon emon alla, höyhenpeitteen suojassa, tehden lyhyitä retkiä syömään ja juomaan. Konehaudotut tiput tarvitsevat ensimmäiset vuorokautensa noin 38 asteen lämpöä siten, että niillä on mahdollisuus päästä myös viileämmille alueille. Tipulaksi sopii hyvin esimerkiksi iso muovilaatikko, missä lämmönlähteen voi sijoittaa toiseen päähän ja ruoka- sekä vesiastiat toiseen päähän viileämpään. Kannen voi tehdä verkosta, jotta ilma kiertää eikä laatikossa tule liian kuuma.
Lämmitystä vähennetään vähitellen, mutta kaikkiaan tiput tarvitsevat lisälämpöä 6 ikäviikkoon asti, riippuen mm. ympäristön lämpötilasta ja sulkautumisnopeudesta. Liian vähäinen lämpö ja veto aiheuttavat helposti tipun kylmettymisen, mikä hidastaa kasvua ja huonontaa vastustuskykyä altistaen ripulille sekä taudeille.
Puhtaus:
Kuivikkeena voi käyttää mm. hamppua, kutteria ja vastaavia. Riittävän paksu kerros, jotta alustalla on hyvä pito, mikä vähentää jalkojen virheasentojen riskiä - erityisesti painavilla roduilla ja lajeilla. Tiput tykkäävät ottaa hiekkakylpyjä heti parin päivän ikäisestä lähtien, tästä(kin) syystä kuivikkeet ovat parempia kuin esimerkiksi sanomalehti tai pyyhe. Kuiviketta käyttäessä kakat myös kuivuvat kuivikkeen sekaan, eivätkä tiput kävele siinä paljaassa itsessään.
Mielenkiintoisia uusia tutkimuksia haudotuksen olosuhteiden pitkäaikaisvaikutuksista kanan hyvinvointiin.
Samalla tutkittiin myös kuoriutumisen jälkeisen ruokinnan aloituksen vaikutusta, eli heti ruokaa tarjolle vs. viivästetty ruokinnan aloitus. Heti kuoriutumisen jälkeen aloitetulla ruokinnalla on suotuisa vaikutus vs. se, mitä meilläkin joskus edelleen ohjeistetaan, eli että tiput pärjäävät ilman ruokaa parikin vuorokautta kuoriutumisen jälkeen. Saattaa ne pärjätä, mutta se aiheuttaa stressiä (korkeammat kortikosteronitasot) ja sitä myöden vaikuttaa mm. vastustuskykyyn.
Mutta tasaisella (ja oikealla eli 37,78 astetta) haudotuslämpötilalla on kuitenkin suurin merkitys, eli kannattaa satsata luotettavaan haudontakoneeseen, missä olosuhteet pysyy vakaana.
Haudotuksen aikana vaihtuvalla lämpötilalla on negatiivinen vaikutus kanan kykyyn vastustaa ja sietää tulehdussairauksia sekä parantua niistä. Tutkitut sairaudet olivat kolibasilloosi ja kuolioinen suolistotulehdus (esim. kokkidioosin aiheuttama).
Epävakaat haudontaolosuhteet eivät siis pelkästään heikennä sikiön kehitystä ja untuvikon hyvinvointia, vaan niillä on kauaskantoisempia negatiivisia vaikutuksia kanan terveyteen. Olisi mielenkiintoista tietää esimerkiksi mahdollisesta vaikutuksesta marekin puhkeamiseen. Marekin aiheuttava herpesvirus on lähes kaikilla harrastuskanoilla, mutta kaikille kanoille tauti ei kuitenkaan puhkea. Taudin puhkeamiseen vaikuttaa muiden tekijöiden lisäksi myös kanan vastustuskyky.
"Most significantly, Wijnen reaffirmed the importance of maintaining eggshell temperature at a 100°F (37.78°C) throughout incubation."
“It’s intriguing that relatively small deviations in eggshell temperature during incubation (2°F) can have a tremendous impact on later life disease resilience. The most important takeaway for hatcheries is that it is imperative to maintain the currently targeted 100°F (37.78°C) eggshell temperature from start to finish. It is essential for the success of broilers. A constant 100°F (37.78°C) eggshell temperature: that’s where the magic happens.”
Linkissä lisää:
100°F (37,78°C) is where the magic happens in the hatchery
Effect of incubation conditions on broiler lameness
Toinen tutkimus missä selvitettiin haudontaolosuhteiden vaikutusta kanan myöhempään terveyteen, tässä tapauksessa broilerien jalkaongelmiin.
Broilereilla jalkaongelmat korostuu ja siksi niitä paljon tutkitaan, mutta voi niistä jotain johtopäätöksiä vetää harrastajienkin haudotuksiin, kun keväisin paljon kysellään esimerkiksi tipun jalkojen harittamisesta, tipun jalkeille pääsystä, koukkuvarpaista, ym. Ja esimerkiksi nopeakasvuisilla jättiroduilla (brahma, orppi, jätticochin) on myös jalkaongelmia, vaikka ei nyt ihan samassa suhteessa kuin broilereilla.
Ja esimerkiksi peroosi vaivaa yhtälailla myös pienempiä rotuja ja myös muita lajeja kuin kanaa.
"Importance of incubator environment
Incubator environment is particularly important because it affects broiler organs for over half of its life (58%), considering 21 days incubation and 36 days rearing. Under commercial conditions, if the incubator temperature, humidity and ventilation conditions are not optimal, embryos encounter stress and the subsequent leg strength in broilers is negatively affected.
**For example, spraddle leg in broilers is associated with high humidity during incubation.**
The optimum temperature for embryo development throughout incubation is 37.8°C and a lower or higher temperature may influence the quality of hatchlings and embryonic bone development. Effects of incubation temperature on embryonic bone development and later life leg health may be related to bone mineralisation speed during incubation."
Linkissä lisää:
Effect of incubation conditions on broiler lameness
