Munivan kanan "tyyppivikoja" ovat munien heikot kuoret, karheakuoriset munat, nahkamunat eli kokonaan kuorettomat munat, munajumit ja joskus myös munien syönti tai jopa höyhenten nyppiminen.
Satunnaisesti kuoriongelmia ja nahkamunia voi tulla mistä syystä vaan ja yleensä tasapainoinen ruokinta, eli ruuasta saatava kalsiumin määrä ja erikseen tarjolla oleva karkeampi kalkkilisä, riittää turvaamaan kalsiumin saannin. Mutta jos kuoriongelmia tulee usein, se johtuu yleensä ruokinnasta eli kannattaa vähän laskeskella mitä kanat oikeasti syövät. Jos ne esimerkiksi syövät täysrehua, mutta ovat koko kesän vapaana ja syövät ulkona fosforipitoisempaa ruokaa, voi kalsiumin saanti jäädä liian vähäiseksi ja myös kalsiumin & fosforin suhde olla pielessä.Rehuissakin on eri määriä kalsiumia ja joissain jopa ei ollenkaan lisättyä kalkkia, kannattaa tutkia tuoteselosteita.
Heikkokuoriset munat myös rikkoutuvat helposti pesään, mikä saattaa innostaa kanoja syömään munan, ja koska palkkio on niin herkullinen, tulee munien syönnistä nopeasti tapa. Munivan kanan valkuaisen tarve on aika vaatimaton (16-18% max) ja munien syönnin taustalla on harvoin valkuaisen puute, ellei ruokinta ole ihan epätasapainossa.
Kalsiumia tarvitaan sekä nopeasti että hitaasti imeytyvässä muodossa, eli jatkuvasti tarjolla pidettävän karkean perus kanankalkin tai osterinkuorirouheen (hitaasti imeytyviä) lisäksi voi erityisesti ongelmatilanteissa lisätä suoraan ruokaan nopeammin imeytyvää jauhemaista rehukalkkia tai sekoittaa vaikka johonkin herkkuun kuuriluontoisesti. Kuivatut munankuoret imeytyvät nopeasti, ne ovat hyvä lisä, mutta eivät yksinään riitä. Muita kivennäisiä sisältävät gritit ja karkea osterinkuorirouhe maistuu kanoille myös, usein paremmin kuin tavis kanankalkki. Grittejäkin on monenlaisia, niistäkin kannattaa tarkistaa tuoteselosteesta kalsiumpitoisuus.
Kalsiumia tarvitaan sekä nopeasti että hitaasti imeytyvässä muodossa, eli jatkuvasti tarjolla pidettävän karkean perus kanankalkin tai osterinkuorirouheen (hitaasti imeytyviä) lisäksi voi erityisesti ongelmatilanteissa lisätä suoraan ruokaan nopeammin imeytyvää jauhemaista rehukalkkia tai sekoittaa vaikka johonkin herkkuun kuuriluontoisesti. Kuivatut munankuoret imeytyvät nopeasti, ne ovat hyvä lisä, mutta eivät yksinään riitä. Muita kivennäisiä sisältävät gritit ja karkea osterinkuorirouhe maistuu kanoille myös, usein paremmin kuin tavis kanankalkki. Grittejäkin on monenlaisia, niistäkin kannattaa tarkistaa tuoteselosteesta kalsiumpitoisuus.
Kalsiumin lisäksi tarvitaan D-vitamiinia kalsiumin imeytymiseen.
Ruuasta saatavan kalsiumin tarve kasvaa iän myötä, koska jo parivuotiaan kanan kyky hyödyntää kalsiumia heikkenee. Ja koska munakoko kasvaa eli kuorimateriaalin määrä kasvaa. Keskivertokana pusertaa itsestään ulos ~2 g kalsiumia päivässä ja tarvitsee sitä ravinnostaan tuplamäärän, iäkkäämpi kana enemmän.
Kalsiumin puute aiheuttaa paitsi kuoren heikkoutta ja muutoksia sen pinnassa/muodossa, myös kuoren puuttumisen kokonaan (nahkamunat) sekä myös riskin munajumeille, koska kalsium vaikuttaa kuoren laadun lisäksi myös munintatiehyeen kimmoisana pysymiseen. Karheapintainen nahkamuna myös jumittaa munintatiehyeessä helpommin kuin kuorellinen, eli se lisää riskiä munajumeihin entisestään. Heikkokuorinen muna voi rikkoutua munintatiehyeen suulle, jäädä jumiin ja aiheuttaa tulehduksen, mikä hoitamattomana voi johtaa kanan menehtymiseen.
Munajumista tai rikkoutuneesta munasta kärsivä kana oirehtii tyypillisesti siten, että se saattaa käydä pesässä usein tai jähittää siellä yrittämässä ja ponnistelee. Kloaakki saattaa työntyä ulos ja kloaakista valuu valkoisensekaista limaa (virtsaa). Uloste on joko ripulia tai sitä ei pääse tukoksen ohi ollenkaan. Kanan yleisilme on kivulias, nuupahtanut, pörheä ja se saattaa kävellä ankkamaisesti jalat harallaan. Tässä vaiheessa alkaa auttamisella olla jo kiire, eli pikaista soittoa eläinlääkäriin. Mahdolliseen tulehdukseen tarvitaan myös antibiootit.
Ensiapuna voi jumittavaa ja/tai rikkoutunutta munaa yrittää saada ulos kylvettämällä kanan peräpäätä lämpimässä vedessä, mikä rentouttaa lihaksia. Joskus muna plupsahtaa ulos jo tässä vaiheessa. Jos ei, voi vartin kylvyn jälkeen varovasti tunnustella parafiiniöljyllä/vaseliinilla liukastetulla sormella kloaakin sisältä munanjohtimen suulta. Kipulääkettä unohtamatta, koska tila on kanalle hyvin kivulias, mutta kun muna tai rämmäleet on saatu ulos, helpottaa olo yleensä nopeasti.
Heikkoon kuntoon päässyt kana ei välttämättä enää itse syö, silloin on hyvä nopeuttaa olon kohenemista tukiruokinnalla. Tukiruokaan voi sekoittaa kipulääkkeet, mahdollisen antibiootin, kalsiumjauheen, hunajaa nostamaan energiaa, vitamiiniliuoksen ynnä muut kulloinkin tarvittavat ainesosat, ja tehdä siitä pieniä kiinteitä palleroita, mitkä on helppo syöttää/pudottaa nokkaan. Heikon ja stressaantuneen linnun ruokkiminen nestemäisenä ruiskulla on riskialttiimpaa, neste saattaa helpommin päätyä henkitorveen. Neste on parempi antaa pipetillä kuin ruiskulla, mutta yleensä kanan vointi kohenee tukiruokapalleroilla nopeasti, eikä nestettä tarvitse erikseen antaa.
Mutta yleensä tasapainoinen ruokinta, eli ruuasta saatava riittävä kalsiumin määrä ja erikseen tarjolla oleva karkeampi lisä riittää.
Heikkoon kuntoon päässyt kana ei välttämättä enää itse syö, silloin on hyvä nopeuttaa olon kohenemista tukiruokinnalla. Tukiruokaan voi sekoittaa kipulääkkeet, mahdollisen antibiootin, kalsiumjauheen, hunajaa nostamaan energiaa, vitamiiniliuoksen ynnä muut kulloinkin tarvittavat ainesosat, ja tehdä siitä pieniä kiinteitä palleroita, mitkä on helppo syöttää/pudottaa nokkaan. Heikon ja stressaantuneen linnun ruokkiminen nestemäisenä ruiskulla on riskialttiimpaa, neste saattaa helpommin päätyä henkitorveen. Neste on parempi antaa pipetillä kuin ruiskulla, mutta yleensä kanan vointi kohenee tukiruokapalleroilla nopeasti, eikä nestettä tarvitse erikseen antaa.
Ongelmatilanteissa voi myös tehdä rehusta, piimästä ja vaikka herne/maissi/paprika-pussista useimmille kanoille kelpaavan puuron, mihin voi sekoittaa hyvin imeytyvää kalsiumjauhetta.
Harvinaisemmin, ja enimmäkseen muilla lajeilla kuin kanalla, voi linnulta mennä kalsiuminpuutteen takia jalat alta. Lähinnä tätä voi olla kausimunijoilla, kuten esimerkiksi riikinkana ja hanhi. Eli muuten hyväkuntoinen lintu, mutta jalat eivät vaan kanna. Yleensä nuori, joka on aloittelemassa tai juuri aloittanut munimaan. Jos ei kalsiumia saa riittävästi ravinnosta, sitä lähtee luustosta.
Mutta yleensä tasapainoinen ruokinta, eli ruuasta saatava riittävä kalsiumin määrä ja erikseen tarjolla oleva karkeampi lisä riittää.
Yhtä tärkeää, kuin munivan kanan riittävästä kalsiuminsaannista huolehtiminen, on huolehtia, että kasvuikäinen kana ei saa liikaa kalsiumia. Aikuisten rehuissa, eli muniville kanoille tarkoitetuissa rehuissa, on mm. sekä liikaa kalsiumia että kalsiumin ja fosforin suhde väärä, mikä altistaa esimerkiksi riisitaudille, munuaisvaivoille, sisäelinkihdille, ym. Tipuille ja nuorisolle on saatavilla juuri niille sopivat omat tasapainotetut rehunsa.
Kotikanaparvissa ei eri-ikäisten tai kukkojen (jotka myöskin saattavat sairastua siitä määrästä kalsiumia, mitä munitusrehuissa on) erikseen ruokkiminen ole yleensä mahdollista. Ongelmaa voi yrittää taklata tarjoamalla erilaisia ruokia eri astioista: munitusrehut, kasvatusrehut ja viljat omissa astioissaan, jotta on varaa valita. Kukkoja ei juurikaan näy munitusrehua syömässä ja nuoriso kuluttaa eniten kasvatusrehua.
© Kirsi Mäki ©
